Paaston jälkeisestä pääsiäisviikosta se kai on alettava vuodattamaan. Maailma tulvi herkkuja. Jo paaston aikana huomasin tuhlanneeni 100€ kolmessa tunnissa aivojeni imuroineen kaiken vähääkään kiinnostaneen Tokmannin roskaravintotarjonnan tilaisuuden tullen. Halut ovat nopeita ja hallitsevia. Ne on harvoja tilanteita kun niille voi antaa täysin vapaat kädet, sitä myöhemmin katumatta (tosin aika henkilökohtaista missä menee itsetorumisen raja). Fyysinen kehohan tekee täsmälleen sitä mitä käsketään, voin lenkkeillessäni pakottaa itseni maitohappokynnyksen yli, syödessä 10 000 kcal ei ole päivän rajana edes kivulias. Ja jos ei tietoisesti käske niin sehän tekee sitä mitä harkitsematon halu, eli himo sitten käskee. Eli vetää ihan vitusti koska se tuntuu lyhyellä tähtäimellä hyvältä. Rasva, sokeri, kahvi, tupakka + muut nopeavaikutteiset päihteet jotka aiheuttavat voimakasta koukkuuntumista.

Saat sen mistä luovut. Eli luopuessasi epäterveestä, samaistuvasta riippuvuudenkaltaisesta suhteestasi ihmisiin, materiaan ja ajatuksiin, saavutat jälleen sen lapsenkaltaisen puhtaan kokemisen tilan, jonka pohjalta asioiden näkeminen niiden aidossa värikirjossaan on jälleen mahdollista egon mustavalkofiltterin läpi katsomisen sijaan. Poikkeuksetta parempaa, kun on vähemmän, ja siitä nauttii hitaammin. Se on kenties viimeisimmän sieniruokailuni suurin opetus. Vähemmän, hitaammin, keskittyneemmin, avoimemmin, antaumuksella. Niin, että kokee ratsastavansa villihevosella ilman satulaa ja ohjaksia mutta kuitenkin täydellisellä varmuudella ja luottamuksella. Käytännön tasolla lanttua ja kukkakaalia aina pilkottuna jääkaapissa. Niitä voi vetää kunnes vituttaa, että miksi hyvään oloon muka tarvitsee tunti rouskia, onneksi söin sentään näitä. Tiedostettu syöminen tosin katkaisee rouskeen jo järkevän ajan kuluttua. Ja hyvä niin, jää aikaa muuhun :D Tulee tottakai vielä niitä päiviä jolloin "täytyy vetää karkkipussi kerralla hotkien", mutta en aio pitää sitä muuna kuin poikkeuksena joka vahvistaa sääntöä. Ja antaa anteeksi ja jatkaa siitä mihin jäin.

Hevosista sieniin ja sienistä kätevästi kasvissyöntiin jatkuu vuodatukseni. Tehotuotetun lihan syönnistä halu irtisanoutua syttyi jonkin aikaa sitten, utilitaristisen hipin etiikan kehityksen myötä myös tietoisuuksien sammuttaminen nykyaikana turhaksi ravinnoksi, on muodostunut äärimmäisen kyseenalaiseksi. Kohteliaisuudesta ja joo, myös jonkinasteisen mutkattomuuden säilyttämiseksi elämässäni tukeudun "tappopäätös on jo tehty, jos se on tarjolla"-argumenttiin, jonka varjolla syön hyvillä mielin tulevaisuuteni yhä harvenevat liha/kana/kala-ateriat. En halua lähteä tekemään asioista liian mustavalkoista enkä ajautua piilomoralisoimaan ihmisiä (myös itseäni) liikaa askel askeleelta. Tähän tietenkin mielenmuuttamisvaraus, jos päädyn preerialle eristyksiin asumaan, kiinteäksi osaksi luonnon kiertokulkua, paskoen metsään, sen eläinten nakertaessa kasvimaatani (eipäs väärinymmärretä, EI ole joo minun maa, vaan olemme kaikki yhtä lälläslää, ärsyttävää ettei hipeillä saisi olla luonnetta ja särmää keskustellessa ikäänkuin ne olisivat vain tarpeettomia jäänteitä matkalla rajattomaan rakkauden valoon), sallin itselleni myös paluun primitiiviseen ja kunnioittavaan murhaan. Ja tätä jousenviritystä odotellessa on hyvä ylläpitää lihaa pilkkovat entsyymit kehossa :D